Vastuullinen pelaaminen

Pelirajojen asettaminen ennen ensimmäistä kierrosta

Heti kun pelaaminen alkaa tuntua itselle sopivalta ajanvietteeltä, on ensimmäinen askel päättää etukäteen, kuinka paljon rahaa ja aikaa siihen voi kulua. Kun raja on asetettu jo ennen pelaamisen aloittamista, päätöksenteko ei enää nojaa pelin aikana syntyviin tunteisiin. Raharajan tulee olla sellainen, että sen menettäminen ei horjuta arjen perustoimintoja, kuten ruokakauppaa, laskuja tai muita välttämättömiä menoja. Pelaamiseen käytettävä summa on syytä määritellä viikkotasolla, ei yksittäisen session perusteella, jotta kokonaiskuva pysyy hallinnassa pidemmällä aikavälillä.

Pelkkä rahan määrän päättäminen ei kuitenkaan riitä, vaan myös ajan käyttö on rajattava. Ennen kuin ensimmäinen peli alkaa, on hyvä tietää, milloin istunto päättyy. Aikaraja suojaa siltä, että pelaaminen venyy iltaan tai yöhön ja vie tilaa muilta elämän osa-alueilta. Jos huomaa pelaavansa pidempään kuin oli suunnitellut tai palaavansa pelin ääreen useammin kuin aiemmin, on syytä pysähtyä ja arvioida tilannetta uudelleen.

Itsensä sulkeminen pelaamisen ulkopuolelle

Itsesulku on toimenpide, jolla pelaaja voi estää oman pääsynsä pelitilille määräajaksi tai toistaiseksi. Kun itsesulku on käytössä, tilille kirjautuminen ja pelaamisen aloittaminen ei onnistu, ja tämä rajoitus pysyy voimassa, kunnes sulkuaika on kulunut umpeen. Sulkua ei voi purkaa kesken kauden, eikä se poista aiempia pelitapahtumia tai niiden seurauksia. Tilin saldo ja pelihistoria säilyvät, mutta pelaaminen ei ole mahdollista sulun aikana.

Itsesulku on tarkoitettu tilanteisiin, joissa pelaaja itse tunnistaa tarvitsevansa pakollisen tauon. Sen tarkoitus on katkaista pelaamiseen liittyvä automaattinen käyttäytyminen ja antaa aikaa arvioida omaa suhdetta pelaamiseen. Sulkua ei tule nähdä häpeällisenä tai lopullisena ratkaisuna, vaan käytännöllisenä työkaluna, jota voi käyttää aina, kun oma hallinta tuntuu heikkenevän. Myös pelitilin sulkemisen jälkeen on mahdollista hakea tukea ja palata pelaamiseen vasta, kun tilanne on selvästi tasapainossa.

Talletus-, tappio- ja aikarajat käytännön välineinä

Talletusraja asettaa ylärajan sille, kuinka paljon rahaa tilille voi lisätä tietyn ajanjakson aikana. Tämä raja toimii etukäteen asetettuna suojana, joka estää impulsiiviset lisätalletukset silloin, kun peli ei suju toivotusti. Tappioraja puolestaan rajoittaa sitä, kuinka paljon rahaa voi menettää ennen kuin pelaaminen keskeytyy automaattisesti. Kumpikaan raja ei takaa voittoja eikä poista tappioiden riskiä, mutta ne pitävät tappioiden suuruuden ennakoitavana ja estävät tilanteen pahenemisen huomaamatta.

Istuntoraja tai aikaraja toimii samalla periaatteella, mutta se koskee peliaikaa eikä rahaa. Kun aikaraja tulee vastaan, pelisessio päättyy ja pelaaja voi jatkaa vasta seuraavalla jaksolla. Nämä rajat ovat tehokkaimmillaan silloin, kun ne asetetaan rauhallisella hetkellä, ei pelin aikana. Rajojen säätäminen on myös hyvä tehdä itse, sillä itse asetettu raja sitoo eri tavalla kuin toisen henkilön asettama rajoitus. Rajojen tarkoitus on tukea pelaajan omaa päätöksentekoa, ei korvata sitä.

Ongelmallisen pelaamisen merkkien tunnistaminen

Rahapelaamisen ongelmat kehittyvät usein vähitellen, eivätkä ne näy ulospäin heti. Ensimmäisiä merkkejä voi olla se, että pelaamista jatketaan, vaikka se aiheuttaa huolta itselle tai läheisille. Toinen varoitusmerkki on pelaamiseen käytetyn rahan määrän kasvu ilman, että pelaaja itse huomaa muutosta. Myös se, että ajatukset palaavat jatkuvasti pelaamiseen muiden asioiden kustannuksella, kertoo siitä, että pelaaminen on alkanut hallita arkea.

Muita merkkejä ovat omien tappioiden vähättely tai peittely muilta, sekä arjen velvollisuuksien, kuten työn, opintojen tai perhe-elämän, jääminen taka-alalle. Kun useita näistä merkeistä esiintyy samanaikaisesti, on todennäköistä, että pelaaminen on muuttunut ongelmalliseksi ja tukea tarvitaan. Ongelman tunnistaminen ajoissa on helpompaa kuin sen korjaaminen silloin, kun seuraukset ovat jo kasvaneet suuriksi. Mitä varhaisemmassa vaiheessa oma tilanne arvioidaan, sitä yksinkertaisemmat keinot riittävät palauttamaan hallinnan.

Pelaamisen lopettamisen arviointi

On tilanteita, joissa pelaamisen jatkaminen ei ole enää perusteltua, vaikka tappiot olisivat pieniä. Jos pelaaminen aiheuttaa toistuvasti ahdistusta, unettomuutta tai riitoja läheisten kanssa, on syytä harkita pidempää taukoa tai lopettamista kokonaan. Pelaamisen ei tule koskaan olla keino käsitellä stressiä, yksinäisyyttä tai taloudellisia ongelmia. Jos pelaaminen tuntuu ainoalta tavalta saada mielihyvää tai paeta arkea, on kyseessä merkki siitä, että pelaamisen rooli elämässä on kasvanut liian suureksi.

Tappioiden takaisin voittaminen on yksi yleisimmistä syistä, miksi pelaaminen jatkuu pidempään kuin oli suunniteltu. Tämä ajatusmalli on vaarallinen, koska se johtaa helposti entistä suurempiin panoksiin ja nopeampaan rahan menettämiseen. Sen sijaan, että yrittää voittaa menetettyjä summia takaisin, on parempi lopettaa pelaaminen kokonaan ja hyväksyä tappio osana pelaamisen hintaa. Tauko pelaamisesta voi olla määräaikainen, mutta sen aikana on syytä seurata, miten omat ajatukset ja tunteet pelaamiseen liittyen muuttuvat.

Alaikäisten suojaaminen pelaamiselta

Rahapelaaminen ei kuulu alaikäisille, ja tämän periaatteen toteutuminen on myös jokaisen pelaajan vastuulla. Kirjautumistiedot, salasanat ja maksutavat on pidettävä sellaisessa paikassa, etteivät lapset tai nuoret voi käyttää niitä. Tämä koskee myös pelitilejä, jotka on avattu omalla nimellä, sillä lapsen on helppo käyttää aikuisen tiliä, jos tunnukset ovat helposti löydettävissä.

Maksukortit ja muut maksuvälineet kannattaa säilyttää poissa lasten ulottuvilta, ja myös puhelimen tai tietokoneen näytön lukitus on hyvä olla käytössä. Jos perheessä on nuoria, on syytä keskustella avoimesti siitä, miksi rahapelaaminen on aikuisten toimintaa ja mitä riskejä siihen liittyy. Vanhempien oma esimerkki on tärkeä: jos pelaaminen on osa arkea, on sen oltava hallittua ja rajoissa myös lasten näkökulmasta. Alaikäisten suojaaminen ei ole vain pelisivuston vastuulla, vaan se alkaa kotoa ja jokaisen pelaajan omista toimista.

Läheisen tukeminen pelaamisen vaikeuksissa

Kun perheenjäsen tai ystävä kamppailee pelaamisen kanssa, ensimmäinen askel on keskustella asiasta avoimesti ja tuomitsematta. Läheisen ei tarvitse olla asiantuntija, mutta hän voi osoittaa huolensa ja tarjota tukea silloin, kun pelaaja itse ei vielä tunnista ongelmaa. Kuunteleminen ja läsnäolo ovat usein tärkeämpiä kuin valmiit ratkaisut, ja pelaajalle voi kertoa, että avun hakeminen on mahdollista ja että se ei tarkoita epäonnistumista.

Läheinen voi myös auttaa käytännön asioissa, kuten itsesulun aloittamisessa tai pelitilin sulkemisessa, mutta lopullisen päätöksen on aina tultava pelaajalta itseltään. On tärkeää muistaa, että läheinen ei voi pakottaa ketään lopettamaan pelaamista, mutta hän voi olla mukana tukemassa muutosta. Jos pelaaja ei ole valmis hakemaan apua, läheinen voi hakea tukea omaan jaksamiseensa ja keskustella tilanteesta ammattilaisen kanssa. Oman jaksamisen vaaliminen on tärkeää, sillä pitkäaikainen huoli läheisestä voi kuormittaa myös tukea antavaa henkilöä.

Tukipalvelut Suomessa

Suomessa on saatavilla useita julkisia ja maksuttomia palveluita rahapelaamiseen liittyvissä kysymyksissä. THL julkaisee tutkittua tietoa rahapelihaitoista, ennaltaehkäisystä ja suomalaisesta palvelujärjestelmästä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivuilta löytyy myös oppaita ja tilastoja, jotka auttavat ymmärtämään ongelmapelaamisen laajuutta ja siihen puuttumisen keinoja.

Peluuri tarjoaa kiireellistä apua, keskustelutukea ja ohjausta rahapelaamiseen liittyvissä vaikeuksissa. Palvelu on suunnattu sekä pelaajille että heidän läheisilleen, ja sinne voi ottaa yhteyttä myös nimettömänä. Päihdelinkki puolestaan tarjoaa oppaita ja verkkosisältöjä, joiden avulla omaa pelaamista voi arvioida ja hallinnan tukemiseen voi löytää käytännön välineitä. Näiden palveluiden käyttö ei edellytä diagnoosia tai tiettyä ongelman vakavuusastetta, vaan niihin voi kääntyä jo ennen kuin tilanne on kriisiytynyt.

Vastuullisen pelaamisen perusta

Selkeät rajat, realistinen suhtautuminen riskeihin ja valmius hakea apua muodostavat yhdessä vastuullisen pelaamisen perustan. Näiden kolmen osa-alueen ei tarvitse olla täydellisesti hallussa, mutta niiden suuntaan on hyvä pyrkiä jatkuvasti. Pelaamisen tulee pysyä vapaaehtoisena ajanvietteenä, joka ei ole riippuvainen voitoista eikä tappioista. Kun pelaaja tunnistaa omat rajansa ja toimii niiden mukaan, pelaaminen voi pysyä viihteenä ilman, että se vaarantaa taloutta, terveyttä tai ihmissuhteita.

Mikä tahansa huoli pelaamisesta on riittävä syy arvioida omaa tilannetta uudelleen. Apua voi hakea myös silloin, kun ongelma tuntuu vielä pieneltä, eikä avun hakeminen tarkoita sitä, että pelaaminen olisi lopetettava kokonaan. Tärkeintä on, että pelaaja itse pitää langat käsissään ja että hänellä on tarvittaessa paikka, johon kääntyä. Vastuullinen pelaaminen on jatkuvaa itsensä kanssa tasapainoilua, ei kertaluonteinen päätös.